View

Etusivu

Sisällysluettelo

Takaisin

Pos. 5.1.1. Aiheeton ilmianto

Oli syksy 1984, olin juuri saapunut Keski-Eurooppaan suuntautuneelta työmatkalta kun minuun otti yhteyttä Jyväskylässä toimiva rikospoliisin tutkija. Hän halusi tavata minut pikimmin Hämeenlinnan poliisilaitoksella. Sovimme tapaavamme muutaman päivän kuluttua. Tavatessamme hän vaikutti siltä kuin olisin syyllistynyt murhaan. Hän ensitöikseen ilmoitti, että jos olisi tavoittanut minut aiemmin, olisi hän laittanut minut koppiin. Kun uhkailun jälkeen sain mahdollisuuden puhua, kysyin mistä on kysymys. Minulle selvitettiin, että Matti Sinkkonen/Arimo Ristola/ Kone Jyrä ovat tehneet ilmiannon jossa minua syytettiin Finn-Mayrei Oy ja Scantools Oy yrityskauppaan liittyvästä törkeästä petoksesta. Tunnelma oli kireä. Olin vakuuttunut, että en ollut asiassa syyllistynyt petolliseen toimintaan. Oliko "Jyväskylän klaani" siitä huolimatta kyennyt jotain tehtailemaan? Minun oli varmistettava, että tutkinta saa tiedon kaikesta oleellisesta. Minulla ei ollut mahdollisuutta tehdä kysymyksiä. Kysymykset tehtiin minulle. Minun oli tarkoin kyettävä analysoimaan kysymysten keskeinen sisältö saadakseni käsityksen siitä mitä on jo tiedossa ja mitä tietoa puuttuu? Minulle selvisi, että tutkinnassa pyritään selvittämään olenko antanut kaiken taloudellisen tiedon ostajalle. Olisinko peitellyt yhtiön todellisia taloudellisia olosuhteita?

Koska yhtiön taloudelliset olosuhteet kuten kirjanpito, sopimukset, tuloslaskelmat ja taseet olivat yhtiössä päiväjärjestyksessä, ei niiden perusteella kausaalisesti voitu peitellä mitään. Yhtiön kirjanpito, siihen liittyvä kausaalinen aineisto, kaikkine dokumentteineen hallittiin yrityksessä tähän toimeen palkattujen henkilöiden toimesta. En voinut olettaa hänen peittelevän mitään, siihen ei heillä ollut intressiä, eikä mikään muu ulkoinen olosuhde voinut tähän aineistoon vaikuttaa. Kirjanpito on kausaalisesti sidoksissa historialliseen totuuteen, sen manipulointi historian osalta on riippumattomassa organisaatiossa varsin vaikeaa.

Kuulustelijan esittämät kysymykset asian tiimoilta risteilivät. Annoin hänelle selkeän kuvan yhtiön organisaatiosta sekä kauppaneuvotteluista. Heti kun sain mahdollisuuden esitin ihmettelyni siitä, eikö Arimo Ristolan/Matti Sinkkosen tilaama - KHT tilintarkastaja Veikko Kilpeläisen kertomus yhtiön tilasta ollut riittävän tyhjentävä? Epäilyni toi uutta tietoa tutkintaan. Ymmärsin elekielestä nopeasti, ettei rikostutkija ollut asiasta (tilintarkastus aineistosta) lainkaan tietoinen. Ymmärsin, että ilmiantajat Arimo Ristola sekä Matti Sinkkonen olivat jättäneet kertomatta rikostutkijalle tärkeästä yrityskauppaa edeltäneestä taloudellisesta selvitystyöstä, ym. saamastaan oleellisesta informaatiosta. Minun oli aika selittää tutkijalle lähiaikoihin liittyvä historiallinen, aineellinen, kausaalinen totuus. Selvitin tutkijalle myös ostajien motivaation heidän tekemäänsä ilmiantoon. Olivathan ensimmäiset päätökset alioikeudessa olleet iskuja vasten Arimo Ristolan "tekopyhiä" kasvoja. Hän oli tullut tunnetuksi petollisesta toiminnastaan tässä prosessissa itse oikeudenpäätösten kautta. Nyt he olivat syyllistyneet aiheettomaan ilmiantoon, kunniani loukkaukseen, sekä asianomaisina asiaan liittyvien tietojen salailuun ja peittelyyn, toisin sanoen juonimiseen ja kavaluuteen. Kuulustelut päättyivät merkittävästi paremmassa ilmapiirissä kuin olivat alkaneet.

Pos. 5.1.2. Päätös

Kului useampi kuukausi ennen kun sain kuulla, että tutkinta ei johtanut syytteisiin. Minulle ei toimitettu kuulustelukertomuksia, en osannut pyytää, en ollut erityisen kiinnostunutkaan. Elin hyvin työntäyteistä aikaa. Aikaa oli varsin rajoitetusti siihen mietiskelyyn mihin seuraukset olisivat johtaneet jos hyvin perustavaa tilintarkastustyötä yhtiössä ei olisi tehty. Perusteettomasta ilmiannosta olisi pitänyt prosessoida, annoin asian olla. Rikospoliisin olisi tullut asiassa tehdä johtopäätöksensä - aiheettomasta ilmiannosta. Tämän rikospoliisi lakaisi maton alle.

Oli aika pyrkiä eroon Jyväskylän klaanista, kunhan vain ensiksi olemme (omistamani kommandiittiyhtiö, vaimoni ja minä) saaneet saatavamme perittyä. Myöhemmin asiaa tarkasteltuani jouduin itselleni myöntämään, että asia perusteettoman ilmiannon osalta olisi ehdottomasti pitänyt puida loppuun. Toimenpide olisi tuonut esille Arimo Ristolan sekä Matti Sinkkosen toimet sekä suhtautumisen etiikkaan ja hyvään moraalifilosofiaan. Olisin prosessin asiakirjojen avulla voinut myöhemmin paremmin osoittaa heidän kelvottoman moraalinsa, sekä syy seuraus suhteen heidän tuleville toimilleen. Suorat ja heidän omissa nimissään tapahtuneet toimet minua ja vaimoani Marjaa vastaan päättyivät tähän. Seuraukset olisivatkin "ilmeisesti" olleet jatkossa heille niin epäedullisia ja kalliita, että heillä ei enää ollut voimia tämän tyyppisiin epäonnistumisiin. Pelko aiheettoman ilmiannon sisällön tulosta esille, oli todennäköisenä uhkana liian suuri.