View

Etusivu

Sisällysluettelo

Takaisin

Pos.9.Muistio jonka kirjoitin v.1988.

Kertomus hallintomenettelystä, verotusmenettelyn ”asian- ja lainmukaisuudesta”, sekä valitusprosessin etenemisestä hallintomenettelyssä. Asiasisällön sekä päätösten silmiinpistävästä ristiriitaisuudesta, sekä lopputuloksesta, "Oikeusprosessin" päätöslauselmasta: Reinikaisella ei siten ole asiassa oikeussuojan tarvetta .

Kokemukseni verotuksesta, verotuksen parissa toimivista virkamiehistä yleensä, sekä hallintomenettelylain alaisesta oikeuskäytännöstä ovat niin "rikkaita", etten voi jättää niitä ainoastaan omaa elämääni rikastuttamaan. Siksi olen altistunut antamaan kokemukseni halukkaiden käyttöön, kenelle huviksi - hyödyksi - tai "vastaisen varalle".

Seuraavassa muistio jonka tein v.1988.

Mottoni oli aina -80 luvulle saakka ollut, "en yritä elääkseni, vaan elän yrittääkseni". Yrittäjäarkeni aloitin 1965 pienimuotoisella viihdealan ohjelmapalvelutoimistolla. Sattumien ohjauksesta siirryin muoviteollisuusyrittäjäksi v.1970 perustamaani Finn-Mayrei Oy:n.
Finn-Mayrei Oy:n perustamisesta alkaen ensimmäisen 5 vuoden ajan 1970–1975 ei verottajalla ollut oikeutta käyttää verotuksen pohjana, tuohon aikaan tunnettua, arvioverotusta. Arvioverotuksen avulla, verottaja pystyi "arvioimaan" kannattavuutta sekä tulosta mm. viittaamalla toimialan keskikannattavuuteen. Näin, huolimatta yhtiön asianmukaisesti laatiman kirjanpidon sekä siitä johdetun tuloslaskelman, taseen, sekä veroilmoituksen tuloksesta.
Edellä mainittu ei estänyt verottajaa "kohtuullistamaan" eli vähentämään joitain kuluja (mm. matkakulut, edustuskulut, ym.), toisin sanoen arvioimaan ne todellisuutta pienemmiksi. Mainitun toimenpiteen jälkeen, huolimatta yhtiön virallisesta tuloksesta, kykeni verottaja lähettämään lisäveroja sekä lopullisia veroja kuluneesta tilikaudesta. Viiden toimintavuoden jälkeen alkoi sitten arvioverotus, siinä viitattiin usein mm. toimialan keskikannattavuuteen, tällä perusteella, huolimatta virallisesta ja tarkastetusta kirjanpidosta, "mätkäistiin” arvioveroa. Silloisen käsitykseni mukaan pienen (Orivesi) paikkakunnan verotuksessa vaikuttivat hyvin omintakeiset toimintatavat, jotka uskoin olevan vieraita suurkaupunki ympäristössä.

Myimme vaimoni kanssa keväällä v.1983 edellä mainitun yrityksen, ja sen tytäryhtiön Scantools Oy:n. Kauppaan johtaneet syyt olivat henkilökohtaisiin arvoihin perustuneita. Vastuu 60 työntekijän elintason kehittämisestä ja turvaamisesta, sekä raskaan taloudellisen taakan painolasti yhdessä, olivat kuluttaneet voimani ja toivoin rauhallisempaa elämää. Kaupan neuvottelijana ostajien puolella toimi Kehitysaluerahaston Jyväskylän aluejohtaja Arimo Ristola, joka piti niin sanotusti ”ketun häntää kainalossa”. Aiheuttaen minulle sekä vaimolleni - yrityskaupan jälkeen - runsaasti ongelmia. Jouduimme selvittämään suhteitamme ostajiin mm. useiden oikeudenkäyntien avulla saadaksemme perittyä mm: kauppahintasaatavamme, palkkasaataviamme (vaimoni sekä omiani), sekä vapauttaaksemme myymämme yhtiön puolesta antamiamme takaus sitoumuksia. Kussakin prosessissa vastassa oli poikkeuksetta Arimo Ristola. Eräässä vaiheessa A. Ristola erosi Finn-Mayrei Oy:n hallituksesta, voidakseen oikeuden istunnoissa toimia todistajana "yhtiön" puolesta. Voitimme vaatimuksemme eri oikeusasteissa lähes poikkeuksetta.
Arimo Ristola oli Jyväskylässä vahva vaikuttaja, hän edusti institutionaalista luotonantajaa (KERA) sekä oli poliittisesti sitoutunut. Hänellä oli asemansa ansiosta laaja suhdetoimintaverkko, eikä suhteet yhteiskunnallisiin orgaaneihin ollut hänellä vähäisiä. Voin elämänkokemuksellisiin prinsiippeihin nojautuen väittää, että hänen egonsa sekä subjektiiviset, kokemusperäiset tuntemuksensa kaupan jälkeisistä oikeusvaatimuksistamme herättivät hänessä voimakkaan kostomielialan. A. Ristolan sosiaaliset suhteet mahdollistivat tarvittavat ja valituille menettelytavoille sopivat työkalut/toimintatavat toteuttaa kostotoimia.

Omat suhteeni verottajaan muuttuivat oleellisesti huonompaan suuntaan pian kaupan jälkeen. Ei ollut vaikea havaita mistä suunnasta minua uhattiin. Jyväskylässä toiminut Keski-Suomen lääninverovirasto aloitti ensin Scandexa Oy:n ja minuun, sekä myöhemmin Kommandiittiyhtiööni (KY) kohdistuvan kohtuuttoman menettelyn.